Tämä tarina on kutsu kävelyretkelle kauniiseen Heinolaan Teit meistä kauniin -elokuvan kuvauspaikkojen sekä Apulannan ja 90-luvun nostalgian hengessä. Elokuvan ohjaaja Tuukka Temonen kertoo tarinan videoilla kaupunkiin liittyviä omia muistojaan ja kertaa elokuvaprojektin keskeisiä tapahtumia. Mukana retkellä on elokuvan järjestäjänä ja Apulannan matkassa roudarina ensimmäisinä vuosina kiertänyt Henri Saari.
Tunnin mittainen kävelyretki alkaa kaupungin vanhalta pumppukaivolta, nousee rautatiesiltaa sivuten harjulle, leikkaa kaupungin ja tuo kävelyretkeilijän Kumpelin vehreän rantaraitin, Kylpylän ja kesäteatterin kautta torille.

Heinola Rock City on valmis ja odottaa sinua tarinalliselle päiväretkelle!

“Teit meistä kauniin
Teit meistä kauniimpaa kuin muut
Teit unelmaa, teit parempaa.”
-Apulanta, Teit meistä kauniin

Apulanta on Heinolassa vuonna 1991 perustettu alunperin raskasta rockia ja punkkia soittanut yhtye. Yhtyeen perustivat Antti Lautala ja Toni Wirtanen. Samana vuonna bändin riveihin liittyi Simo “Sipe” Santapukki. Toni ja Sipe jatkavat yhtyeen voimahahmoina edelleen. Bändin basisteina ovat soittaneet Amanda “Mandy” Gaynor, Tuukka Temonen, Sami “Parta-Sami” Lehtinen. Nykyinen basisti Ville Mäkinen liittyi bändiin 2014.
Tuukka Temonen jätti yhtyeen vuonna 2005 ja omistautui ohjaustyölle. Vuonna 2016 ensi-iltansa saaneessa Teit meistä kauniin -elokuvassa Temonen kertoo Apulannan tarinan ja tekee aikamatkan 90-luvun Heinolaan.

Kultaa, platinaa ja menestystä

Apulannalla on kultaa, platinaa, megahittejä, Emma-palkintoja ja yli puoli miljoonaa myytyä albumia. Yhtye on hurmannut riippumattomalla ja omaäänisellä musiikillaan ja asenteellaan yleisöä jo kolmen vuosikymmenen ajan.
Tyylistään tinkimätön listaykkösiä tykittävä bändi on takonut käsitteeksi muodostuneen logonsa niin kotimaisen musiikin historiaan kuin myös ikärajattomasti faniensa sydämiin. Sukupolvi toisensa jälkeen on löytänyt Apulannan magneetin lailla ihon alle pureutuvista lyriikoista ja kertosäkeistä itselleen musiikillisen intohimon kohteen sekä voimalauluja. Omia polkujaan kulkenutta bändiä voidaan kutsua omakustanteisuuden jäänmurtajaksi, sillä yhtye on onnistunut koko taipaleensa ajan välttelemään suuria levy-yhtiöitä ja siten kasvanut oman musiikkiplaneettansa ilmakehäksi ja auringoksi.
30-vuotista taivaltaan vuonna 2021 juhlivan Apulannan rock-koneisto käy kuumempana kuin koskaan.

Vanha pumppukaivo

Apulanta-reitin lähtöpisteen, vanhan pumppukaivon ympäristöön nivoutuu kaksi Apulannalle keskeistä asiaa. Näillä kohdin parikymppinen Toni Wirtanen kirjoitti äitinsä auton kyydissä yhtyeen menestyksen kannalta merkittäväksi nousseen Hei hei mitä kuuluu -megahitin kertosäkeen. Wirtanen oli juuri käynyt juuri kitkerän keskustelun yhtyeen silloisen basistin Tuukka Temosen kanssa. Kadun toisella puolella puolestaan on Temosen lapsuudenkoti.

Vanha pumppukaivo kaunistaa Heinolassa 1800-luvulla sijainneen kylpylän ja kylpylävieraita varten rakennetun Harjupaviljongin välistä puistotietä. Pumppukaivon piirustukset tilasi Heinolassa 30 vuoden ajan vaikuttanut kunnallisneuvos Niilo Helander veljeltään Kaarle Helanderilta. Kaivo valmistui vuonna 1895.

Rautatiesilta

Heinolan vanhimman maamerkin kävelykaistaleelta avautuu upea näkymä virran ylle. Teräsrakenteiden ja kivipylonien päällä lepäävä kaarisilta on kautta vuosikymmenten ollut niin kaupunkilaisten kuin myös turistien suosikkikohde. Se on vetänyt puoleensa niin nuoria, huimapäisiä päiväkävelijöitä kuin myös romantiikan nälkäisiä rakastavaisia, jotka ovatkin jättäneet kaiteen verkkoon kiintymyksensä sinetiksi satoja “rakkauslukkoja.”
Rautatiesilta oli myös Apulanta-yhtyeen suosima paikka, jossa yhtye pohti elämää, musiikkia ja ihmissuhteita.
Heinolan rautatiesilta valmistui vuonna 1932 osaksi Lahti-Heinola rataa. Harjumaisemaan laskeutuvalla sillalla on korkeutta vedenpinnasta mitattuna 15 metriä, pituutta 337 metriä, ja se oli valmistuessaan Suomen pisin silta.

“Jos jokin symboloi Heinolaa, niin kyllä se on tämä silta.” -Tuukka Temonen

 

Harjupaviljonki

Kuuletko jo posliinikuppien kutsuvat kilahdukset ja puheensorinan? Eteerinen jugend-tyylinen paviljonki huokuu tarinoita yli sadan vuoden ajalta. Vuosien saatossa sen suojissa on kahviteltu, juhlittu ja vietetty legendaarisia lauluiltoja. Siellä on nautittu taidenäyttelyistä, musiikki-, runo- ja teatteriesityksistä sekä vietetty häitä ja valmistujaisia.
Romanttinen harjurinne suojaisine polkuineen ja penkkeineen tarjoaa kaupunkiretkeilijöille idyllisen levähdyspaikan.
Paikallisten sekä erityisesti Heinolaan 1892 valmistuneen kylpylän vieraiden virkistyskäyttöä varten rakennettu Harjupaviljonki on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Itämaishenkinen kahvila-ravintola vihittiin käyttöön juhlavin menoin vuonna 1900.

“Juniin, tuhansiin haluttiin
Me nousta kyytiin
Uniin niin rumiin herättiin
Teet mitä teet ja varkain
Se luisuu hukkaan
Sinä teet meistä juhlaa,
sinä teet.” 

-Apulanta, Teit meistä kauniin

Heinolan Lintuhoitola ja Pöllö-kioski

Ei rokkikukkoja vaan riikinkukkoja, papukaijoja, vesilintuja ja lukuisia muita lintulajeja. Heinolan Lintuhoitola on hoitanut loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja aina vuodesta 1963 lähtien. Hoitolan perusti puistotyönjohtaja Anthony Bosley, joka otti loukkaantui lintuja hoitoon aluksi kotiinsa. Ensimmäinen hoitorakennus valmistui Kirkkolammen rantaan. Vuosien saatossa hoitolan toiminta on kasvanut merkittävästi. Viimeisimpänä uudistuksena hoitolaan valmistui lokakuussa 2020 uusi nykyaikainen vesilintutalo.
Heinolan Lintuhoitolaan toimitetaan vuosittain 200-250 lintua ympäri Suomea. Linnuista 30-40% pystytään palauttamaan luontoon. Linnut, jotka eivät enää pärjäisi luonnossa, jäävät tarhalle asumaan.
Lintuhoitola on Heinolan suosituin ja tunnetuin matkailukohde ja osa heinolalaista kaupunki-identiteettiä.

 

“Ehtii aivan liikaa keksii
Kun itseänsä etsii ajatuksistaan
Vaarallisii hetkii, tehdä sinne retkii
Tahdot taikka et, niin
Teet sen uudestaan” 

-Apulanta, Lokin päällä lokki’

Kaupungintalo

Kaupungin virastotalojen välistä kulkeva Baranovitsin raitti sekä valtuustosalin pihan suihkulähde muodostivat 90-luvulla keitaan, jossa erityisesti nuoret viettivät aikaansa. Valtuustotalon edessä kohoava patsas Trio Diagonaali näki 90-luvun anarkian sekä todisti toisenlaisen trion kasvutarinaa. Kaupunkia kannattelevien virastoseinien molemmin puolin etsittiin selviämiskeinoja lama-ajan ahdistukseen ja yhteiskuntaa ravisteleviin ongelmiin, jotka koskettivat jokaista ikää tai asemaa katsomatta. Kolmessakymmennessä vuodessa punk-henkisyys on löytänyt tiensä kaupungintalon ovista sisään ja Apulanta-brändiä käytetään nykyään osana Heinolan kaupungin markkinointia. Tuukka Temonen mainitsee kaupungintalon paikaksi, jossa hän on viettänyt ylivoimaisesti eniten aikaa verraten mihinkään muuhun paikkaan Heinolassa. Erillisten skeittipaikkojen vielä puuttuessa kaupungista, oli kaupungintalon piha niin ikään myös skeittareiden suosiossa.

Lyseonmäen koulu

90-luvun alussa yläastetta käyneet Apulannan perustajajäsenet tutustuivat toisiinsa Lyseonmäen koulun käytävillä. Värikkäiden disko- ja bändi-iltojen tyyssija tarjosi lukuisten portaiden ohella juurevan kasvupohjan ajan ilmiöiden syntyyn. Tuohon aikaan Heinolassa paikkaansa vimmalla musiikin maailmaan etsi kymmeniä kellaribändejä ja koulujen rooli esiintymisten mahdollistajana oli merkittävä. Myös Apulanta esiintyi Lyseonmäen koululla järjestetyssä musiikkitapahtumassa.
Vuonna 1847 valmistuneen koulun pihalle pystytettiin 1987 kuvataiteilija Anja Juurikkalan suunnittelema Tulenkantaja-patsas Tulenkantajissa vaikuttaneiden sekä Lyseonmäellä opiskelleiden runoilija Uuno Kailaan sekä kirjailija Arvi Kivimaan muistolle. Tulenkantajat olivat 1920-luvun Suomessa modernin sanataiteen ja kaupungistumisen puolesta puhujia, jotka uskoivat ihmisyyteen, kulttuurin tulevaisuuteen sekä uusin ilmiöihin.
Jos Tulenkantajien henki hallitsee Lyseonmäen pihaa, niin vähintään yhtä vahvana elää koulun varjoisissa nurkkauksissa ja seinän vierustoissa väkevä punk-nostalgiaa huokuva henki: Apulanta oli täällä.

 

“Kun alta murtuu katu
Terävät reunat voidaan pyöristää,
Ettei jalkoihin satu
Mut sitä ei voi kiistää, ettei se oo hajonnut jo.”

 -Apulanta, Viisaus ei asu meissä

 

Kumpeli Spa

1500-luvulla kylpylähotelli Kumpelin paikalla maisemaa hallitsi Niemelän kartanon suurtila laajoine peltoineen ja muonaväen asumuksineen. Kartanolla oli 2500 hehtaaria maita ja kilometreittäin rantaviivaa. Hotellin Kumpelin rakentamisen yhteydessä vuonna 1986 paikalta löydettiin viikinkiaikainen hautapaikka ja sieltä erilaisia koruja. Historiallista löydöstä säilytetään kansallismuseon esineistössä.
Kumpelin tienoo rantaraitteineen ja Jyrängön virran pohjoisen puolen maisema on toiminut myös Toni Wirtasen inspiraation lähteenä ja näissä samoissa maisemissa onkin syntynyt lukuisia Apulannan biisejä.
Kumpeli oli myös Teit meistä kauniin -elokuvan teossa keskeinen paikka, sillä se toimi niin ikään tuotantoryhmän tukikohtana ja majapaikkana kuin myös usean kohtauksen näyttämönä.

 

“Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin”

-Apulanta, Odotus

 

 

Kylpylä

”Jee jee jee jee voisinkin mennä tästä uimaan
Minä kierrän ympyrää ja se saa mut rauhoittuimaan…”

-Apulanta, Mato

Kylpylän rannalla palvottiin aurinkoa ja polskuteltiin vedessä jo 1800-luvulla, sillä ranta oli tärkeä osa Heinolan maan kuulua kylpylaitosta. Rannan veteen molskahtaen laskeutuva kelkkarata oli suosittu niin kylpylävieraiden kuin myös paikallisten keskuudessa. 90-luvulla rannan kruunu oli mutkainen vesiliukumäki, joka purettiin vuonna 2017. Kesäillat Kylpylän rannalla ovat kautta aikojen kuuluneet Heinolan nuorten elämään. Vapaana vellova virta, kuuma hiekka ja yöttömien kesäöiden kesyttämätön fiilis! Täällä kaiuttimista on kaikunut lukemattomia kertoja Apulannan kappaleet ja kuka tietää, ehkä myös Apulannan pojat ovat valvoneet täällä aurinkoa tai ulvoneet yöpilvien sekaan haperoituvaa lyyristä kuuta.

Kesäteatteri/Heinolassa Jyrää

Heinolan Rantapuiston luonnonkauniissa lavasteissa jyräsi ensimmäisen kerran vuonna 1985. Legendaarinen Heinolassa Jyrää -konsertti sai nimensä Juice Leskisen biisistä “Heinolassa jyrää” ja se järjestettiin alun perin kolme kertaa kesässä. Viime vuosina tapahtuma on järjestetty kertaluonteisena pitäen sisällään kolme eri esiintyjää. Ensimmäiset konsertit järjestettiin siirtolavaa estradina käyttäen sekä hyödyntäen sataman pihaa ja puistoaluetta. Sittemmin konsertit siirtyivät kesäteatterin suojiin.

Apulanta on esiintynyt kotiyleisölleen Heinolassa Jyrää -konsertissa useita kertoja.

Vuonna 2003 Apulanta esiintyi poikkeuksellisessa kokoonpanossa, sillä se asteli kesäteatterin lavalle rock-sinfoniakonsertissa 40-henkisen sinfoniaorkesterin kanssa.

Heinolan nykyinen katettu kesäteatteri valmistui vuonna 2000 ja se kerää vuosittain katsomoonsa tuhansia kulttuurin ystäviä ympäri Suomen nauttimaan farsseista, komedioista ja konserteista.

“Vaikka ollaankin ulkona ja tänne mahtuu paljon ihmisiä, niin tämä on hyvin intiimi, koska tästä näkee katsojat selkeästi.”  Tuukka Temonen muistelee kesäteatteria esiintymisareenana.

Tori

Heinolan Tori oli 90-luvulla nuorten suosima kokoontumispaikka. Viikonloppuisin iltojen hämärtyessä, kerääntyi torille satoja nuoria. Kokoontumiset torilla olivat aikansa ilmiö ja monin tavoin merkityksellisiä paikkaansa maailmassa vielä etsiville paikallisille nuorille. Tuukka Temonen kuvaa Apulannasta kertovassa elokuvassaan torin villejä tapahtumia ja henkeä, joka kaupungissa tuolloin vallitsi.

“Mun on vaikea ymmärtää mikä siinä torissa, ja ajassa, ja kokoontumisissa oli, koska se oli vaan niin kuin hetkellistä. Ei sitä ollut ennen sitä, vaan se oli sen lyhyen pätkän, eikä sitä missään nimessä ole enää nyt. Jos menee perjantai-iltana torille, niin siellä ei ole ketään.

Mutta silloin siellä oli kaikki.”  -Tuukka Temonen

Tallenna ja tulosta kartta tästä.

Apulanta-promenadi
Tekstit: Katja Tamminen
Videot: Saku-Petteri Perintö/Lumifilms
Kartta: JuuNou/K-Systems Contacts Oy