Heinolan seutu sopii hyvin korsibiomassoja hyödyntävän biojalostamon sijoituspaikaksi, selviää LAB-ammattikorkeakoulun koostamasta Vihreän kasvun biokylä -hankkeen loppuraportista.
Korsibiomassoja ja etenkin oljen tarjontapotentiaalia ja sen toimitusverkon perustamisen mahdollisuuksia selvitettiin Maaseuturahaston rahoittamassa ja Heinolan kaupungin, LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston toteuttamassa Vihreän kasvun biokylä -hankkeessa vuosina 2019–2021.

Heinolan lähialueilta olisi mahdollista saada vuosittain reilut 100 000 tonnia biomassaa biojalostamon tarpeisiin ja sitä olisi mahdollista kuljettaa kannattavasti Heinolaan, joka voisi tarjota hyvän sijoituspaikan jalostamolle. Heinolan etuina sijoituspaikaksi ovat mm. hyvä logistinen sijainti, riittävä virtaavan veden ja energian saatavuus.

Fortum kiinnostunut, mutta luopui vielä hankkeesta

Energiayhtiö Fortum oli mukana seuraamassa Vihreän kasvun Biokylä-hankkeen etenemistä ja tuloksia Heinolan kumppanina, sillä Fortum harkitsi biojalostamon perustamista Suomeen ja Heinola oli yksi vaihtoehto sijoituspaikaksi.
Selvityshankkeen loppuvaiheessa Fortum päätti vetäytyä Suomen hankkeen valmistelusta ja toteuttaa biojalostamon Saksaan entisen Itä-Saksan alueelle.
Fortumin edustajan Bio2X kehitysohjelman johtaja Risto Sormunen sanoi Biokylä-hankkeen päätösseminaarissa, että tässä vaiheessa Fortum keskittyy Keski-Eurooppaan, jossa korsibiomassaa hyödyntävä biojalostamo tulee olemaan kolme kertaa suurempi kuin Heinolaan kaavailtu laitos.

Saksaan tulevan laitoksen investointipäätös tehtäneen vuonna 2023 ja tuotantoon se lähtee muutaman vuoden kuluttua investointipäätöksestä. Tämän jälkeen tullaan Ruotsiin ja mahdollisesti sitten Suomeen.

Sormusen mukaan Heinolan hankkeesta saadut tulokset olivat korsibiomassan saatavuudesta ja logistiikkakustannuksista rohkaisevia.

– Busineksen kannalta 80-100 euron logistiikkakulut tonnille on sellainen kustannus, jolla voi suunnitella kannattavaa liiketoimintaa. Hankkeen toteutumismahdollisuudet ovat sitten muista asioista kiinni.

– Ongelmana on mm. säännöllinen raaka-aineen saatavuus. Biojalostamossa pitäisi pystyä hyödyntämään oljen lisäksi myös puupohjaisia raaka-aineita kuten esim. kohtuuhintaista energiapuuta, jotta tuotannosta saadaan jatkuvaa, kertoo Risto Sormunen.

Heinola lähellä isoa hanketta

Vihreän kasvun Biokylä-hankkeen päätöstilaisuudessa puhunut Heinolan kaupunginjohtaja Jari Parkkonen totesi, että Heinolan kasvuun liittyvät tekijät eivät ole muuttuneet viimeisen 200 vuoden aikana.
– Vahvuustekijät ovat edelleen Salpausselän harju, Päijänteen vesistö ja maakunnan vahva metsäinen ja viljava alue. Biotalouden edistäminen on kansallinen asia ja me keskitymme Päijät-Hämeessä vahvasti kiertotalouden edistämiseen, vakuutti Parkkonen.

– Heinolan kannalta oli hyvä idea lähteä katsomaan mitä oljelle voidaan yhdessä tehdä. Heinola keskittyy yhä enemmän verkostomaiseen toimintaan. LAB-ammattikorkeakoulu ja LUT-yliopisto alueen muiden toimijoiden kanssa tarjoavat hyvät mahdollisuudet uudelle tekemiselle kiertotalouden parissa.

– Olimme lähellä isoa hanketta. Se ei nyt toteutunut, mutta tulevaisuudessa se tarjoaa mahdollisuuden kehittää edelleen biotaloutta Heinolan seudulla, kiteytti kaupunginjohtaja Jari Parkkonen yhteistyötä.

Olki kiinnostaa raaka-aineena

Olkea hyödynnetään perinteisesti maataloudessa esimerkiksi peltojen maanparannuksessa tai karjan kuivikkeena. Olkea kerätään myös energiantuotantoa ja esimerkiksi bioetanolin valmistusta varten, muuta viime aikoina olki on herättänyt kiinnostusta myös korkeamman jalostusarvon tuotteiden, kuten tekstiilikuitujen, raaka-aineena, kertoo TKI-asiantuntija Eliisa Punttila LAB-ammattikorkeakoulusta.

– Vihreän kasvun biokylä -hanke keräsi yrittäjien näkemyksiä puhelinhaastattelujen ja verkkokyselyn avulla. Tiedonkeruu aloitettiin marraskuussa 2019 ja päätettiin elokuussa 2021. Haastattelut aloitettiin Heinolan lähialueilta, mutta niitä laajennettiin myöhemmin uusille paikkakunnille reilun 100 kilometrin säteelle Heinolasta.
Haastateltavat löydettiin Ruokavirastolta saatujen tietojen sekä Käytännön maamies -lehden yli 50 hehtaarin tilojen listalta. Tiedonkeruu päätettiin, kun tavoitteena ollut 100 000 tonnia korsibiomassaa tuli täyteen.

Kaikkiaan hanke tavoitti 1229 maatalousyrittäjää. Potentiaaliseen toimitusverkkoon tuli kaikkiaan 713 yrittäjää (58 % vastanneista). Mukaan luettiin yrittäjät, jotka olivat kiinnostuneet oljen tai muun korsibiomassan myynnistä biojalostuskäyttöön, paalaus- tai kuljetusurakoinnista tai korsikasvien viljelystä myyntiä varten, kertoo Punttila.

Hyödyntäminen Suomessa alkuvaiheessa

TKI-asiantuntija Eliisa Punttilan mukaan korsibiomassan hyödyntäminen biojalostuksen tarpeisiin on vielä Suomessa alkuvaiheessa. Nyt toteutettu selvitys oljen saatavuudesta on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa olkea ja muita korsibiomassoja hyödynnetään paremmin ja niitä on kerätty lähinnä lämpöenergian tuottamiseen.

Keskeiset haasteet oljen keräämiseksi biojalostusta varten Suomessa ovat sääriskit ja vuosittainen vaihtelu korjuuajoissa. Korjuun aikaikkuna on Suomessa lyhyempi kuin esim. Keski-Euroopassa.

Kiinnostusta oljen myyntiä kohtaan kuitenkin Suomesta löytyy ja nyt laaditussa raportissa on esitetty monia keinoja, joilla oljen toimitusketjusta saadaan sujuva. Lopulta kuitenkin oljesta jalostettavien lopputuotteiden arvo määrittelee, onko oljen keruu kannattavaa, arvioi TKI-asiantuntija Eliisa Punttila.

Jatkotutkimuksille tarvetta

Oljen hyödyntäminen biojalostuksen tarpeisiin kaipaa Eliisa Punttilan mukaan vielä lisätutkimuksia. LAB on kiinnostunut tutkimaan jatkossa, minkä laatuinen olki sopii prosessiin ja miten oljenpoisto vaikuttaa maan laatuun.

Tarvitaan lisää seurantatietoa siitä, miten oljen poisto vaikuttaa maaperän hiilimäärään, ravinnetaseeseen, maaperän laatuun ja sen myötä satotasoihin.

Tutustu Vihreän kasvun biokylä-hankkeeseen Vihreä Heinola hanke-arkistossa.